Lokakuussa I.H.AHAAn kalenterissa puhutaan haluamisesta.
"Joskus se, ettet saa mitä haluat, on onnenpotku." – Dalai Lama
Hevosten kanssa toden totta haluamista saa miettiä; toiminko hevoslähtöisesti vai ihmislähtöisesti. Luulen, että olemme suuren asennemurroksen kynnyksellä - tai jo ensimmäisellä askelmalla.
Vanha perinne on pitänyt eläimiä alisteisessa asemassa, tunteettomina hyödykkeinä. Kyllä, hevosten käyttö on auttanut ihmiskuntaa käsittämättömällä tavalla, myös täällä rakkaassa Suomessa. Mutta ajat muuttuvat, ja muutos koskee myös hevosten asemaa meidän yhteiskunnassamme. Työkalusta on tulossa yhä enemmän lemmikki, ystävä ja harrastuskaveri. Yhteisessä touhuilussa myös kaverilla saa olla kivaa.
Yhteisen kivan tiellä on muutamia kinkkisiä kuoppia, vaikkapa - mistä tiedän, miltä hevosesta tuntuu ja ennenkaikkea, mitä se ajattelee ideoistani? Onko reilua ajatella toisen puolesta ja laittaa sanoja toisen suuhun? Mitä teen, jos oma haluamiseni ja hevosen toiveet ovatkin erilaisia? Mihin raja molempien hyvinvoinnin ylläpitämisen ja oman haluamisen välillä asettuu?
Näitä kysymyksiä jokainen nykyajassa elävä hevosihminen joutuu varmasti miettimään. Ja vielä tällä hetkellä rajanveto on aika henkilökohtainen valinta.
Valitsenko tosiaan olla mainosmiehen uhri - "Koska minä haluan."
Sillä onnenpotku voi odottaa.....
